Aidan Warwick

Aidan Warwick



Nimi: Aidan Jonathan Warwick
Ikä: 19 vuotta.
Sukupuoli: Mies.
Seksuaalinen suuntautuminen: Kaikki kelpaa, eli bi on.

Sairaudet/ongelmat:
» Krooninen alkoholismi, lopettamisen takia kärsii vieroitusoireiden lisäksi satunnaisesta alkoholipsykoosista, joka aiheuttaa mm. aistiharhoja.
» Lievä pyrofobia (pelkää avotulia, mutta ei mitään pienempiä), aiheuttajana vuoden takainen onnettomuus.
» Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
» Haastava käytös, levottomuus, väkivaltaisuus, unettomuus, ahdistuneisuus, satunnaiset paniikkikohtaukset.
» Lääkitään diatsepaameilla alkoholin vieroitusoireiden sekä unettomuuden ja ahdistuksen takia.


Ulkonäkö:
Aidan omistaa tummanruskeat hyvin lyhyet hiukset ja savunharmaat silmät. Iholtaan hän on aina ollu melko vaalea, ei mitenkään kalpea, mutta sillä tavalla vaalea, ettei hän juuri rusketu auringossa, eikä kasvoille muutenkaan juuri väri nouse.
Vasemmassa käsivarressa on arpia palovammoista ja vasemmassa sääressä melko suurikokoinen palovamma, johon iho tuskin enää palautuu. Vaatetukseen kuuluu kaikenlaiset enemmän tai vähemmän rennot vaatteet; mielummin lököttävää, isoa ja löysää kuin tiukkaa, pientä ja vartalonmyötäistä. Jaloissa näkee yleensä parhaat päivänsä nähneet skeittarit ja päästä voi bongata hyvin usein jonkinlaisen lippalakin tai capin. Pituutta löytyy sillä tavalla ihan sopivasti eli 180 cm. Normaalipainoinen.


Luonne:
Niin, kaikkihan tietävät ne koulukaikojen pahat kundit, jotka polttivat tupakkaa koulun nurkalla, aukoivat päätään opettajille, uittivat pienempien päitä vessanpöntössä, uhkailivat, kiusasivat, häiriköivät, lintsasivat ja pääsivät hädin tuskin luokaltaan? No, Aidan oli juuri sellainen kundi. Ilmeisesti hän on sitä edelleenkin, ainakin jossain määrin.

Yleinen käsitys on, että Aidan on hankala persoona. Kundin käytös on melko usein haastavaa, eikä hän tunne omantunnon tuskia, vaikka onnistuisi loukkaamaan muita niin henkisesti kuin fyysisestikään. Tappeleminen on tapa ratkaista ongelmat, joten Aidan ajautuu enemmän kuin usein kaikenlaisiin käsirysyihin muiden kanssa. Sanoo mitä ajattelee eikä ajattele mitä sanoo, joten suusta voi tulla vähän kaikennäköistä tekstiä. Aidanin sanomisia ei kuitenkaan kannata aina ottaa kovin pahasti itseensä.

Ailahteleva luonne; mielentilat heittelevät melko rajusti, hermostuu nopeasti ja rauhoittuu yleensä myös ihmeen helposti. Välillä nuori mies on todella hyvällä tuulella kun taas välillä kaikki menee päin jotain. Lähtee hyvin helposti mukaan kaikkeen ja tekee asioita hetken mielijohteesta, ajattelematta sen suuremmin seurauksia. Aidan on usein turhautunut, ärtynyt ja ennenkaikkea levoton, hän on ollut sitä niin kauan kuin muistaa. Kundi ei kunnioita auktoriteettejä ja tekee asiat oman mielensä mukaan, oli se sitten suotavaa tai ei.

Kaikesta huolimatta sisimmässään Aidan on lämmin ihminen, joka osaa olla mukava ja empaattinen kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja antaa pojalle mahdollisuuden. Paljon riippuu myös herran mielentilasta ja sen hetkisestä juttelukaverista. Aidan ei yritä miellyttää ketään, hän ei pidä itsestään, mutta ei ala kumarrella ketään muitakaan.


Menneisyys:
Normaali lapsuus? No suunnilleen. Warwickit olivat jotakuinkin tavallinen ydinperhe; äiti, isä ja kaksi lasta. Aidan oli perheen vanhin ja pikkusiskoaan Amandaa hieman reilun vuoden vanhempi. Aidan ei varsinaisesti ollut suunniteltu lapsi, sillä isällä oli vielä eroprosessi meneillään entisestä vaimostaan silloin kun Aidanin äiti (jota voitaneen pitää kundin isän jonkinsorttisena salarakkaana, sillä mies petti entistä vaimoaan) tuli raskaaksi. Isä ei ollut niin innostunut uudesta lapsosesta kun edellisestäkin avioliitosta oli yksi lapsi (Himotsun Jesse), jonka elättämiseen mies ei kuitenkaan enää Aidanin syntymän jälkeen osallistunut.

Aidan oli lapsena hyvin ylivilkas sekä tottelematon ja pojan uhmaikä oli vähintäänkin kidutusta koko perheelle. Kouluikään tultaessa poikaa oli tutkitutettu jo lääkärissäkin käytöksensä takia, mutta oireet eivät riittäneet ADHD:n diagnosointiin, joten pojan todettiin vain olevan perusluonteeltaan uhmakas. Aidanin hankala luonne ja vaativuus lapsena laskivat tämän pisteitä varsinkin isän silmissä, joten Amanda nousi isän ja hyvin pian myös äidin lempilapseksi.

Ongelmat koulussa alkoivat jo hyvin varhain. Aidanille todettiin tarkkaavaisuushäiriö melko pian, mutta se ei ollut inhimillisenä ongelmana siitä pahimmasta päästä. Sen lisäksi poika oli tottelematon ja muutaman vuoden koulua käytyään kotiin alkoi tulla soittoja, joissa kerrottiin nuoren herra Warwickin kuuluvan porukkaan joka vähän väliä kiusasi muutamaa arkaluontoisempaa oppilasta. Isä oli raivoissaan poikansa käytöksestä, siinä missä äiti oli sitä mieltä, että Aidan vain sattui olemaan luonteeltaan vähän suorasanaisempi ja pisti asian sen piikkiin että "pojat ovat poikia" ja "poikien pitääkin vähän tapella". Puhutteluja tuli puhuttelujen perään, koulunkäynti meni penkin alle ja Aidan todella oli sitä mitä opettajat väittivät; häirikkö, ongelmalapsi. Kotona ei mennyt sen paremmin. Omasta mielestään hyvin kunniallinen isä huusi ja raivosi, viskeli tavaroita sen takia, että hänen surkea poikansa alentui kuisaamaan ja oli onnistunut saamaan otsaansa hankalan oppilaan leiman käytöksellään. Äiti oli pettynyt, mutta ymmärsi kuitenkin sen, ettei hänen pojallaan ollut kaikki kunnossa. Amanda oli mestarioppilas, unelmalapsi, helppo, ihana, kiltti ja kohtelias, kaikkea muuta mitä isoveljensä.

Mitä ilmeisimmin Aidanin käytöstä olisi pitänyt tutkia paremmin lapsena, sillä pojan ongelmat alkoivat jo pienenä, eikä niitä voida selittää esimerkiksi vanhempien alkoholismilla tai perheen sisäisillä ongelmilla niinkuin lähes kaikissa muissa tapauksissa. Koulu syytti perhettä, isä syytti poikaansa, eikä äiti tiennyt kenen puoleen kääntyä kurittoman ja levottoman lapsensa kanssa. Asioiden annettiin kuitenkin kulkea omalla painollaan.

Noh, jos uhmaikä oli perheelle kidustusta, niin Aidanin murrosikä oli vähintäänki helvetti. Poika oli täysin mahdoton. Mukaan tulivat päihteet ja kiusaaminen jatkui, muuttui fyysisemmäksi ja mukaan tuli kaikenlainen uhkailu. Kouluun mentiin vain aukomaan päätään, tappelemaan ja sekoilemaan. Aidan oli turhautunut, ärtynyt ja samalla sisällään todella ahdistunut miehen alku, joka ei tullut toimeen perheensä saatika koulun kanssa. Viimeinen niitti oli se kun isä eräänä iltana tuli kotiin ja ilmoitti, että perheeseen tulisi uusi jäsen. Kyse ei ollut lemmikistä tai siitä, että äiti olisi raskaana, vaan siitä että herra Warwickin edellisestä avioliitosta syntynyt lapsi muuttaisi heille menetettyään äitinsä. Aidanin sekava elämä ei kestänyt sellaista horjutusta. Paremman puutteessa Aidan otti silmätikukseen uuden velipuolensa Jessen, jonka masentuneisuutta hän käytti vähintäänkin tylysti hyväkseen.

Yläasteella Aidan oli muodostanut ympärilleen porukan, jota suurinosa oppilaista inhosi, mutta jolle kukaan ei varsinaisesti uskaltanut tulla sanomaan mitään päin naamaa. Koulunkäynistä ei tullut mitään. Elämä alkoi pyöriä tappelemisen, alkoholin, sekakäytön, yhdenyön juttujen ja kaiken sellaisen ympärillä, mitä monet eivät katsoneet hyvällä. Nuorukaisen maine oli sen mukainen. Kundi tuli ja meni, ei ilmoitellut menemisiään ja saattoi tulla seuraavana iltana kotiin umpikännissä tai vaihtoehtoisesti kasvot verta valuen. Tappeleminen oli se väylä, jonka avulla Aidan purki pahaa oloaan ja alkoholi se tapa, jolla hän pystyi unohtamaan todellisen elämänsä. Aidan halusi olla sekaisin, mikä tahansa päätä sekoittava kävi, joten vuosien mittaan tuli kokeiltua niin lääkkeitä kuin miedompia huumeitakin. Niin, eikä kukaan ymmärtänyt nuorta miestä, joka pilasi elämänsä ja siinä sivussa satutti muita ja hankailoitti muidenkin, muun muassa velipuolensa Jessen elämää. Aidania pidettiin vain hankala pojankoltiaisena, "kusipäänä", jonka poliisit kyllä keräisivät parempaan talteen muutaman vuoden sisällä. 16-vuotiaana nuorukaiselle todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka olisi pitänyt diagnosoida luultavasti jo lapsuusiällä. Aidan kieltäytyi hoidosta ja lääkityksestä.

Jo 17-vuotiaana Aidan oli alkoholisoitunut, omisti rikosrekisterin ja oli monien mielestä täysin valmista vankilakamaa. Kundin alkoholin käyttö oli lähes päivittäistä, ilman sitä hän kärsi vieroitusoireista, missään koulussa hän ei ollut vaan pyöri kavereidensa nurkissa ja eksyi silloin tällöin kotiin. Hieman ennen 18-vuotissynttäreitä tapahtui jotain, mikä vei kundin lopullisesti kohti laitoshoitoa. Aidan oli parin kaverinsa kanssa viettämässä jotakuinkin normaalia, ja ihmeellisen rauhaisaa alkuiltaa nuorukaisen kaverin luona. Kaikki meni ihan hyvin alkuun; otettiin parit bisset noin alkuun ja illalla vedettäisiin sitten perseet isommalla porukalla. Normaali ilta, ainakin siihen asti kun Rudy, Aidanin paras kaveri, alkoi pienessä nousuhumalassa leikkiä kynttilöillä. Leikki muuttui kuitenkin hyvin pian todeksi kun hienoisesta humalasta selvinneet pojat tiedostivat, että talossa todella paloi, eikä palo ollut ihan pienimmästä päästä. Tuli saartoi pakotiet ja levisi nopeasti ympäri pientä kämppää, puhumattakaan savusta. Voidaan hyvin suoraan todeta, että uhreilta ei vältytty. Rudy menehtyi. Asia oli Aidanille järkytys jo sinänsä mutta pahinta siinä oli se, että hän todella yritti pelastaa parhaan kaverinsa, joka oli lähes kuollut jo silloin kun hän tätä alkoi raahata ulos talosta. Rudy paloi elävältä hänen silmiensä edessä ja jäljelle todella jäi vain vereslihalle palanut iho ja poika, jota Aidan ei palovammojen jälkeen voinut enää ulkonäöllisesti tunnistaa ystäväkseen. Aidan oli vuosien aikana menettänyt useita kavereita, jotka olivat kuolleet joko aineisiin tai alkoholiin, mutta Rudyn kuolema oli todella isku vasten kasvoja.

Alkoholista, joka oli viimeiset neljä vuotta ollut Aidanin läheinen tuttavuus, tuli kundin uusi paras ystävä. Alkoholismi paheni entisestään, käytös muuttui vieläkin haastavammaksi, ahdistuneisuus sekä levottomuus lisääntyivät ja univaikeudet kasvoivat. Kaikki onnettomuuden takia. Aidan olisi tarvinnut ehkä apua jo aiemmin, mutta nyt viimeistään. Vasten Aidanin omaa tahtoa suunnaksi tuli Caso Diorte, ironista kyllä, juuri se sama pöpilä, jonne hänen masentunut isovelipuolensa oltiin hieman aiemmin suljettu.

_______________________

- Pelaaja, tekstit & kuva: Zester (Aidanin sukunimestä kiitän postimies-patea eli patrikia. n_n)
- Hahmoesittelyn lyriikat: Rancid - Bloodclot
- Aidan pohjautuu hitusen zetan aiempaan (nyt jo kuolleseen ja kuopattuun) hahmoon Damianiin, joka taas sai inspiraationsa Trainspotting - kirjan Rab "Second Prize" McLaughinilta. Jonkinlainen kiitos siis sinnekin.
- Himotsu pelailee Jessellä.