Chin Ho P'yŏng, "Cecil"

vanha kuva

Nimi: Chin Ho P'yŏng
Kutsutaan: Cecil
Kansallisuus: korealainen
Sukupuoli: tyttö
Ikä: 15
Seks. suuntautuminen: bi
Sairaudet: Mutismi, depressio sekä nekrofobia

• Mutismi; selektiivinen, puhuu vain harvoille ihmisille. Tuntee olonsa ahdistuneeksi sosiaalisissa tilanteissa.

• Depressio; masennus.

• Nekrofobia; pelkää kaikkea kuolemaan liittyvää.

Pituus: 162cm
Paino: selvästikin alipainoinen, ei tarkkaa lukua

Luonne:
Tyttö on ujo, eikä uskalla puhua muuta kuin harvoille ihmisille. Jos seuraan pyrkivä vaikuttaa pikkuisenkaan aggressiiviselta, on turha olettaa heistä tulevan koskaan ystäviä - Chin nimittäin juoksee tuossa vaiheessa jo kaukana. Hän pelkää kaikkia ääntään korottavia ihmisiä, sekä niitä, jotka vaikuttavat turhan oudoilta. Ujostuttaminen näkyy hyvin selkeästi päälle, kun nuorukainen vetää kätensä pitkien hihojensa sisään, nostaa paitansa kaulusta naaman eteen sekä antaa etuhiuksiensa peittää silmät toisten katseilta. Sosiaaliset tilanteet eivät luonnistu tältä ollenkaan, tosin sekin nyt riippuu ihan hetkestä ja sen laadusta, mutta yleensä Chinin suusta ei kuule muuta kuin pientä mutinaa - jos nyt sitäkään edes. Hän ei uskalla uhitella edes nuoremmillensakaan siinä pelossa että hänet hakataan. Koska Chin pelkää kuolemaan liittyviä asioita, ei hän oikein ole sopeutunut uuteen kotiinsa, Caso diorten mielisairaalaan, sillä huhut ilkeistä sieluista pelottavat turhankin paljon. Pelkästään vessat näyttävät liian pelottavilta hänen mieleensä. Vaan eiköhän tämä tästä, kun nuorukainen hankkii itselleen seuraa.
Masennus ei nykyisin näy päällepäin, Chin Ho on hyvä peittämään tunteitaan tyynen kuorensa alle. Huonosta olosta kielii kuitenkin paidan alle kätketyt arvet, vanhat viillot jotka viistävät ihoa jopa 15 senttimetrin pituudella, syviä nuo eivät ole. Viiltely on huomattavasti vähentynyt, mitä enemmän toiset ovat pelotelleet häntä - väittävät että siihen voi kuolla. Muutettuaan hoitolaan, rupesi korealaisnuori kutsumaan itseään Ceciliksi, jottei hänen oikea, inhottava nimensä tulisi julki. Cecil pitää hyvää huolta ulkonäöstään, hiuksistaan sekä linjoistaan. Vaikka hän oikeasti on todella laiha, luulee itseään todella lihavaksi ja koittaakin siksi kaikin keinoin laihduttaa itseään. Tuossapa onkin sitten alkavaa syömishäiriötä.

- Luonnetta jatketaan, kunhan saan ensin hahmosta hyvän tuntuman..

Menneisyys:
Chin on elänyt lähes koko elämänsä Etelä-Koreassa, kunnes muutti kaksi vuotta sitten Australian Woy Woy -kaupunkiin vanhempiensa kanssa. Tuohon aikaan hänellä oli kaikki hyvin eikä tietoa mielisairauksista ollut, ei ennen kuin äiti kuoli jäädessään metron alle - kun nuorukainen oli vahingossa itse tuota tönäissyt. Siispä kaunis korealaisnainen jäi kiskojen ja metron väliin lennettyään ensin kymmennisen metriä keulan mukana. Kolmetoistavuotias Chin Ho näki koko tilanteen ja ymmärsi myös tappaneensa äitinsä, kukaan ei kuitenkaan ollut nähnyt hänen tönäisseen vanhempaansa, joten seurauksia ei tullut. Kuolema pistettiin horjahtamisen piikkiin. Isä nyt tietenkin murtui tuosta erittäin paljon, tyttö sitäkin enemmän. Aluksi sinisilmäinen aasialainen hiljeni entisestään, eikä enään puhunut tuttavilleen kuten ennen. Sitten kun isä vuoden kuluttua toi uuden vaimoehdokkaan kotiin, meni Chin ihan sekaisin. Hän lukittautui huoneeseensa eikä päästänyt ketään sisään - perheen kissaa lukuunottamatta - ja eli pidemmän aikaa vain maikeisilla joita oli joskus hamstrannut laatikkoonsa. Muut tarpeet hoituivat aina kun isä oli muualla. Nopeasti tyttö laihtui alipainoisen mittoihin, mutta se ei ollut se suurin ongelma: hän masentui pahasti. Ensin alkoi vain viiltely, sitten itsensä hakkaaminen, lopulta tulivat itsemurha-aatteet. Jälkimmäinen ei kuitenkaan koskaan päässyt paisumaan nekrofobian takia. Chin rupesi pelkäämään kuolemaa , ja kaikkea mikä siihen liittyikin, äitinsä kuoltua. Masennus oli traumaperäistä, sillä hän tunsi syyllisyyttä aiheuttamaansa onnettumuuteen ja uusi nainen talossa ei parantanut tilannetta.

Chin poti vielä kaiken lisäksi nyt mutismia, jota yleensä ilmeni vain alle 12-vuotiailla lapsilla. Hän ei suostunut puhumaan kenellekään, ei edes parhaalle ystävälleen. Siitä johtuen suhteet kaikkiin kavereihin kylmenivät selvästi, pian nuorukainen huomasikin olevansa yksin. Ennen kuin viidestoista syntymäpäivä koitti, oli yksinhuoltajaisä päättänyt viimein laittaa tyttärensä laitokseen parantumaan lukuisista ongelmistaan - ei tuo nimittäin psykologillekaan suostunut. Pakkotoimet olivat siis viiminen vaihtoehto. Mies soitti monille lähiseudun klinikoille, mutta kaikkiin oli pitkä jono, eikä tämä olisi jaksanut odottaa niin kauaa. Toivo alkoi hiipumaan kun lähes kaikkiin paikkoihin oli tullut soitettua, muttei yksikään vaikuttanut sopivalta. Viikon kuluttua eräs tuttava kuitenkin kertoi eräästä paikasta, jonne otettaisiin ilman sen kummempia tutustumiskäyntejä ynnä muita, riitti vain että nimi laitettiin alle ja nuorukainen tuotaisiin portille. Valitettavasti miehen oli odotettava kuukausi syntymäpäivään, ennen kuin pystyi laittamaan tyttärensä tuonne. Chin ei ollut mitenkään innoissaan päädyttyään suuren rakennuksen eteen. Isä halasi tytärtään, pörrötti hiuksia ja käänsi selkänsä lähtiäkseen takaisin autollensa, jolla sitten huristelisi tuttuun kotiin uuden naisensa luo. Chin taas piti ujosti hoitajan kädestä kiinni ja seurasi tuota sisälle ränsistyneeseen kartanoon.


Copyright:
Kuvapohja c. GothicVampireBleu
Muokkaus c. Darry
Hahmo c. Darry

Luotu: 31.1.2010
Roolipeli: Undead Revolution