Don't be shy, it can't be THAT small...

Zach seisoi suihkun alla huulet sinisinä ja hampaat kalisten. Kuten tavallista, hoitolaitoksen lämminvesijärjestelmä oli päättänyt sanoa sopimuksensa irti, joten poika joutui ottamaan pakon edessä jääkylmän suihkun. Kummallista, etteivät voineet sen vertaa mielisairaalaan panostaa että hankkisivat lämmintä vettä. Vai kuvittelivatkohan ne, että hulluus lähtee pienellä karaistumisella?
Kymmenet, sadat ja jälleen kymmenet jäätävät pisarat valuivat valuvan veden alla seisovan pojan langanlaihaa kehoa pitkin. Ne saivat tämän tärisemään entistä enemmän ja jouduttamaan toimitusta entisestään, jos mahdollista.
Siinähän olisikin jälleen yksi teoria kuuman veden puuttumiselle: jospa ne ajattelivat että säästäisivät vesilaskuissa kun porukka ei haluaisi vetelehtiä kauan jäisen suihkun alla? Kieroa porukkaa, Zach manaili mielessään, todella kieroa.

Alaston punkkari alkoi viimeinkin hangata shamppoota märkään päähänsä ja mietti vähän siinä samalla. Kauankohan hän joutuisi vielä virumaan tässä rähjäisessä rötiskössä, keskellä ei-mitään? Muistiko kukaan kotipuolessa edes enää hänen olemassaoloaan vai olivatko kaikki jo unohtaneet hänet? Kotoa ei ollut tullut viikkoihin minkäänlaista viestiä, ei yhtään kaipaamme sinua -kirjettä, ei korttia. Zach murahti vaimeasti. Toisaalta, ihan kuin hän sellaisia kaipaisikaan...
Hetken ajan pojan silmissä saattoi nähdä haikean sävähdyksen tämän mietiskellessä ja vilkaistessa siinä sivussa suihkutilan pienestä kalteri-ikkunasta ulos, mutta se häipyi pian veden muuttuessa entistä kylmemmäksi. Herranjumala, ne varmasti oikeasti jäädyttivät tämän veden, ei tällainen ollut mahdollista näin lämpimässä maassa! Zach huuhtaisi nopeasti vielä viimeiset pesuaineet hiuksistaan ja sammutti sitten suihkun.
Poika ei vaivautunut edes noutamaan vielä pyyhettä ylleen vaan käveli suihkutilan päässä olevalle allastasolle. Tämä nojasi siihen ja tuijotti isoa, säröistä peiliä edessään.

Oikeasti, milloin täältä pääsisi pois vai koittaisiko se päivä koskaan? Poispääsystä oli alkanut viimeaikoina tulla Zachille suoranainen pakkomielle, siitä kielivät niin useat pakoyritykset kuin ajatukset ja päänsisäiset suunnitelmatkin.

Cavalcante kuikki pukutiloissa yksikseen, rymistäen vahingossa aina pahki ties mihin kamoihin joita jotkut olivat paikalle unohtaneet. Hän oli juuri saanut riisuttua itsensä vaatteistaan vaivalloisella tyylillä - eli pomppien ylös alas farkkujaan riisuessa. Perkele, toisinaan pilleistä oli vain silkkaa harmia. Noh, onneksi sitä piinaa kesti vain hetken. Nyt laihaakin laihemman jätkän päällä oli karhea, hyvin epämukava sekä kittana pyyhe, joka peitti ne alueet mitkä hän halusikin, eli siis koko vartalon. Nuorukainen oli verhonnut itsensä kahden pyyhkeen sisään. Ensimmäinen pyyhe oli lanteilla kuten miehillä kuuluukin olla, toinen taas pään yli vedettynä. Hän näytti ihan sokealta kummitukselta hapuillessaan tietään suihkutiloihin. Milloin hän törmäili seiniin, milloin ovenkarmiin. Lopulta hän sitten kolautti päänsä suihkuun itseensä. Vihreäsilmäinen laski päälimmäisen pyyhkeen maahan ja potkaisi tuon kauemmaksi ihan vain turvaan vedeltä. Lanteilla keikkuva suoja ei suinkaan lähtenyt minnekään kun teini laski suihkun päälle. Yllätys yllätys, vesi oli kylmempää kuin Alaskan koirien juomavesi. Pieni inahdus lipesi nuoren huulien väliltä, jotka rupesivat automaattisesti väpättämään kylmästä. Hänellä ei todellakaan ollut hyvä kylmänsietokyky laihuutensa vuoksi. Vapiseva käsi yritti turhaan säätää vettä lämpimämmälle, ja saikin vastaan ainoastaan vielä jäätävänpää vettä.

Missään välissä Cante ei ollut huomannut toista jätkää lähistöllä, taisi jopa mennä ohi tuosta sokeaa kummitusta esittäessään. Hän nojautui kaakeliseinää vasten, kuin toivoen siitä erittyvän lämpöä. Turhaa, sieltä mitään lämpöä herunut - ennemminkin pelkkiä pieniä naarmuja, jotka tuo rosopinta aiheutti. Oikeasti, tämä oli varmasti maailman huonoin hoitolaitos ikinä. Rikkoutuneesta kaakelista huolimatta kirjavahiuksinen nojasi kyynärvarsillaan sekä otsallaan seinää vasten, tämä oli yleinen asento mietiskelyyn sekä rauhoittumiseen. Ja mitä tämä italiaano miettikään? Vapauttapa tietenkin. Hän oli viettänyt alle kuukauden täällä ja oli nyt jo valmis pakenemaan. Lääkärit olivat ihan mukavia, mutta paikassa itsessään ei ollut kehumista - sen pystyi hajoamispisteessä oleva seinäkin toteamaan, aivan yhtä hyvin kuin rämät suihkut.

Zach havahtui mietteistään tuntiessaan jonkin karhean hipaisevan kevyesti paljasta ihoaan. Mikäs se oli, yksi talon kummituksista taas? Pojan pää kääntyi.
No, ei mennyt veikkaus kauas. Kummallisesti kahteen valkeaan pyyhkeeseen itsensä verhonnut tyyppi kipitti suoraan Zachin ohi ja törmäsi suoraan vieressä olevaan vessanoveen. Zach oli naurahtaa ääneen, mutta hillitsi itsensä saadessaan ajatuksen: olisi paljon hauskempaa säikäyttää toinen kuin tervehtiä normaalisti. Normaali oli tylsää.

Zach odotti, josko toinen poika riisuutuisi, mutta tämä suostui ilmeisesti nakkaamaan yltään vain ylävartaloa peittävän pyyhkeen. Tämä kummastutti punkkaria suuresti, mutta miellytti samalla: saisipahan uuden kiusaamisen aiheen. Tuo heiveröisen ja aran oloinen hyypiö vaikuttikin oikein sopivalta silmätikulta, kun oli niin varovainenkin. Ja outo.

Toinen aloitti pian jääkylmän suihkunsa ja Zach tallusteli, yhä ilkosillaan, pojan taakse. Kylmät pisarat roiskuivat ikävästi paljaalle iholle, mutta onneksi Zach oli tottunut. Hän kohotti hitaasti kätensä ja vei sen pian kopauttamaan kevyesti toisen luonnottoman laihaa olkaa.
"Böö." Poika virnisti tökätessään toista laihalla, sormuksella varustetulla etusormellaan. "Hävettääkö noin kovasti vai miksi otat suihkun pyyhe ylläsi?"

Kuului äänetön huudahdus poikapolon huulilta jonkun säikäyttäessä hänet sekä puhumalla että koskettamalla. Kylmä käsi, herranjumala! Nuorukainen kääntyi pikaisesti ympäri kädet ristittyinä rintakehän ympärille, ihan kuin suojaksi iskulta jota ei koskaan tullut. Tietenkin tuo nyt muistutti hämärästi naisten peittelytyyliä. "... mistä ilmestyit?" Cavalcante piipitti silmät suurina. Edessä seisoi noin kymmenen senttiä pidempi jätkä, jonka märät hiukset olivat litistyneet päätä vasten, muutama hassu tupsu sentään törrötti isepäisenä päälaella. Canten katse oli laskeutumassa tuijottelemaan omia varpaitaan, mutta tuntemattoman jätkän alaston alaruumis tuli hyvin pian havaituksi ja näin ollen ujosteleva sekä häpeissään oleva katse siirtyi suosiolla tuijottamaan toisen solisluiden tasolle. Oli hankalaa olla homo ja niinkin lähellä ilkosillaan olevaa jätkää. Pää punaisena Cavalcante yritti soperrella jotain "Voisitko mennä hieman kauemmaksi.." jonka jälkeen kääntyi täristen jatkamaan kesken jäänyttä kylmää suihkuaan. Toivottavasti blondi ottaisi nyt pyynnön käskynä ja häipyisi.

Zach nauroi toisen peittely-yrityksille. "Hittoako rintojasi peittelet? Ettet vain olisi oikeasti tyttö?" hän kyseli virnuillen vinosti. "Etkä muuten vieläkään vastannut kysymykseeni."
Poika vei kätensä niskansa taakse, paljastaen näin ollen itsensä oikeastaan kokonaan. Zachilla ei ollut oikeastaan mitään hävettävää, joten mitäpä sitä peittelemään kun jätkiä tässä molemmat oltiin. Ellei toisella ollut jotain piilossa pyyhkeensä alla.
"Minä seison ihan siinä missä tahdon. Ihan vain tiedoksi", kuului punkkarin tylyhkö vastaus langanlaihan pojan pyyntöön.
Zach kääntyi vilkaisemaan höyrystyneeseen peiliin takanaan ja hieraisi hieman suihkussa levinneitä silmämeikkejään ennen kuin kääntyi takaisin. "Ei kun oikeasti, millainen friikki ottaa suihkun pyyhkeessä?"

Häiriöntekijästä huolimatta poika yritti ottaa suihkunsa ja vieläpä erityisen nopeasti. Cavalcantea ärsytti toisen töykeys niin paljon, että hän oli pian valmis panemaan hanttiin, mikä oli todella harvinaista näinkin ujohkolta ja pidättäytyvältä henkilöltä. Koska tuo punkkari niin kovasti vaati vastausta, päätti italiaano sen myös antaakin. "Friikki en ole, viisas vain. Minulla sentään pysyy normaalin kokoisena, kun taas erään matonen vaikuttaa kärsivältä tässä kylmyydessä." sanat tulivat syljen mukana eikä Cante aluksi edes uskonut niitä omikseen, vaan täytyihän sitä uskoa kerran itse vielä kuuli ne. Uskomatonta, hän oli sanonut vastalauseen. Nuorukainen ei uskaltanut kääntyä ympäri kohdatakseen pidemmän tyypin, ihan van turvallisuutensa vuoksi. Koskaan tiedä mitä tuollainen äkkipikaisuutta huokuva ihminen voisi tehdä. Pitäisikö peräti pyytää anteeksi? Ei, se nyt olisi liaan raukkamaista jopa Canteltakin.

Ahistavaa kumminkin oli, kun hän pystyi tuntemaan toisen hengityksen niskassaan. Miksi tuon pitikin seistä niin helvetin lähellä.

Matonen? Matonen?! Kuka helvetti tuo tyyppi oikein luuli olevansa? Vertaus ärsytti Zachia siinä määrin, että hän olisi voinut vaikka lyödä tuota outoa poikaa suoraan päin näköä. Punkkari sai kuitenkin pidettyä itsensä kurissa ja tyytyi vähän lievempään, mutta sitäkin nolompaan ratkaisuun. Ja nolollahan tarkoitettiin nimenomaan noloa tuolle omituiselle suihkuttelijalle.
"Vai matonen? Katsotaanpa mikä nysä itseltäsi löytyy..." Zach irvisti vihaisena. Hän oli tuskin saanut lausettaan loppuun kun jo vei kätensä toisen lannepyyhkeelle, tarrasi siihen tiukasti ja nykäisi oikein lujaa niin, että toinen mahdollisesti pyörisi jopa ympäri kuin hyrrä.

Ympäri kuin hyrrä, osuva sanavalinta.
Cavalcante pyörähti ympäri säikähtäneenä, lainkaan tajuamatta tilannetta. Hän horjahti pyörähdyksen päätteeksi ja iskeytyi toisen jätkän paljasta kehoa vasten. Kädet sekä otsa nojasivat tuntemattoman rintakehää vasten, silmät tuijottaen tyhjyyteen. Pienoinen shokki ihmiselle, joka ei kovinkaan koskemisesta pitänyt. ".. e. ... " nuorukainen änkytti minkä kerkesi, hiljentyen sitten jonkin ajan päästä aivan täysin. Tilanne oli montaa asiaa yhtäaikaa: nolo, nolo ja epämukavan nolo! Herranisä, miten tästä nyt pystyisi liikkumaan, ettei vahingossakaan hipaisi toisen omaa omallaan, ja miten hän pystyi peittelemään itsensä kun tuo blondi meni varastamaan pyyhkeen.

"A.. antaisitko pyyhkeeni takaisin." nuorukainen ei nostanut katsettaan, vaan piti yhä edelleen otsansa painautuneena toista vasten. Hänellä ei vain ollut enään pokkaa edes vilaista toista silmiin.

"Öh?" Zach äännähti yllättyneenä toisen äkisti vain... paiskautuessa hänen paljasta ihoaan vasten. Tilanne oli toden totta kiusallinen, sillä hän kun sattui myös omaa sukupuoltaan edustavista pitämään, keho saattaisi tehdä ihan vain hänen kiusakseen erinäisiä... hallitsemattomia liikkeitä. Itse asiassa Zach oli tuntevinaan jonkin olevan jo aluillaan, valmiina häpäisemään hänet. Hän kuitenkin piti taidokkaasti pokerinaamansa ja katsoi omituista poikaa alaspäin kulmat kevyesti koholla.
"Onnistuin viskaamaan pyyhkeesi... tuonne", Zach nyökkäsi päällään parin metrin päähän. "En yllä sinne enkä erinäisistä syistä raaskisi liikkua ilman sinua... Mutta hei - omapahan on ongelmasi, hae itse pyyhkeesi! Minä en sitä lähde noutamaan!"
Punkkari ei voinut välttää pientä punastumista oudossa tilanteessa, vaikka pokka yleensä pitikin.

Cante ei edes halunnut tietää mitä nämä "erinnäiset syyt" olivat, oli jo tarpeeksi kiusallista olla näin lähekkäin. Hän vilkaisi pyyhettä, joka oli tosiaankin metrien päässä. Tuonne astihan hän ei lähtisi kulkemaan, ei ilman vaatteita. "En mene. Sinä sen sinne heititkin... Hae se, pyydän." nuorukainen sulki silmänsä hetkeksi miettiäkseen tilannetta läpi. Miten tämä nyt edes oli mahdollista? Outoa se ainakin oli.

Pyyhe houkutteli poikaa sen verran, että tämä yritti irrottautua toisesta, mutta ratkaisevalla hetkellä jänisti ja takertui entistä enemmän tuohon kiinni. Kaksikko oli kuin toisiinsa liimautuneet kärpäspaperit, tiiviisti kiinni, vain alaruumista oli pakko pitää erillään.

"Etkö oikeasti voisi hakea sitä? Pidän vaikka silmäni kiinni jos se siitä on kiinni." Cante oli näkevinään liikettä pyyhkeen luona ja osasi siitä päätellä mitä siellä oli, siksipä häntä ei huvittanut mennä lähellekään tuota vaatekappaletta. Jos tarkkoja ollaan, hän ei vain takertunut blondiin jätkään, vaan myös samalla painautui tuota vasten kuin nallekarhua halatessa.

Zach yskäisi pienesti toisen tullessa aivan iholle halaamaan, muttei sanonut mitään. Tilanne ei enää vaatinut sanoja, minkäänlaisia sellaisia. Pian punkkari kuitenkin avasi suunsa myöntyäkseen pyyntöön.
"Selvä, mennään yhdessä hakemaan se perhanan pyyhe... Mutta pidätkin sitten tiedät-kyllä-minkä asiasi irti minusta..."
Zach otti ensimmäisen askeleen poispäin, mutta mokasi jo senkin: märkä lattia oli liukas ja jalan ote siitä lipsui, jolloin Zach lennähti ilmaan, kasvot kohti maata. Säikähdyksissään hän nappasi jo valmiiksi itsessään kiinni olleen pojan mukaansa kaatuessaan vatsapuoli edellä lattiaa kohti, kirjavahiuksinen allaan. Refleksit onneksi toimivat; poika suojasi toisella kädellään toisen niskan ja otti laskeutuessa toisella kädellä tärähdyksen vastaan, joten imagon saamaa kolausta lukuunottamatta sen vakavemmilta vaurioilta säilyttiin.
Zach oli nyt hyvin lähellä toista ja oli kasvoiltaan myös hyvin punainen, sillä... no, laskeutuessa ei ollut juolahtanut mieleen pitää alavartalo jännitettynä, joten se nyt sattui olemaan toisen omaa vasten.
"Eh..."

Jälleen Cante-parka säikähti pahasti, sydänkin miltein hyökkäsi kurkkuun asti pompottamaan. Hän ei edes ehtinyt mukaan ensimmäiseen askeleeseen kun tunsikin jo pian lentävänsä selkä edellä kovaa maata kohti. Tämä tulee sattumaan.. nuorukainen ajatteli hädissään, mutta kun keho viimein saavutti kylmät, märät laatat, ei kipua tuntunut muualla kuin ahterissa. Miten se oli mahdollista? Tarkemmin tilannetta tarkastellessa tuli huomatuksi se, että tuo toinen tyyppi oli suojannut pienemmän niskaa aika tehokkaasti. Olihan Cante itsekin painautunut enemmän toista vasten suojaa hakeakseen.

Kaikkein eniten järkytti se, kuinka molemmat oikeasti olivat toisiaan vasten navasta alaspäin, eikä päällä oleva jätkä punastellut yhtää sen enenpää kuin Cavalcante itse. Kaksi tomaattikasvoista vain tuijottivat toisiaan vihreillä silmillään. ".. Um.."

Zach tuijotti säikähtäneenä toista suoraan silmiin, kunnes viimein tajusi että olisi melkeinpä sama nousta - pelätty kosketus kun oli jo tapahtunut. Poika värähti kömpiessään tärisevin jaloin ylös.
"Tota..." Zach yskäisi vaivautuneena ja katseli hetken nolona ympärilleen. Sitten hän äkisti näytti hoksaavan jotain ja noukkaisi lattialta jotain.
"... Pyyhkeesi", punkkari lausui hiljaa ja ojensi valkoisen pyyhkeen toista kohti. "Senhän sinä halusit."

Zach alkoi itsekin hakea katseellaan itselleenkin jotain, mihin verhoutua. Lähimmäksi moiseksi ilmeni lopulta pienemmänpuoleinen pyyhe, jonka toinen oli aiemmin heittänyt ylävartaloaan peittämästä. Vaaleahiuksinen poika kipitti silmät suurina sen luo ja kietaisi nopeasti ympärilleen. Huh, vihdoinkin!

Helpotukseksi päällä makaava nousi seisomaan, minkä jälkeen myös Cavalcante suorastaan ponkaisi jaloilleen. Pyyhkeen napattuaan hän puki sen mahdollisimman nopeasti ylleen, vilkaisi blondia ja juoksi pukutiloihin. Siellä nuorukainen puki niin nopeasti vaatteensa kuin suinkin oli mahdollista. "Anteeksi!" poikaparka huudahti ovelta ennen kuin katosi käytäville avojalkasin.

#Anteeksi paska lopetus.#

Zach jäi seisomaan hämmentyneen näköisenä suihkutiloihin. Hän katsoi kummastuneena ovelle, josta toinen oli juuri karannut ulos. Poika pudisti päätään - tuntui, ettei hän tajunnut enää mitään. Kaikki kävi niin nopeasti, ettei perässä pysynyt... Se oli kuitenkin varmaa, että äskeinen oli ollut äärimmäisen noloa.

Pian Zachkin alkoi pukea vaatteita ylleen ja katosi lopulta itsekin ovesta ulos.