Who the hell do you think you are?

Zach istui käytävän varrella olevalla penkillä tympääntyneenä. Hän vaihteli levottomana asentoaan tiuhaan eikä osannut olla lainkaan paikoillaan: milloin heiluivat jalat ja milloin sormet. Välillä poika veti jalat koukkuun eteensä penkille ja halasi niitä pitkillä laihoilla käsivarsillaan. Zachia hermostutti eikä sitä voinut olla huomaamatta, mutta ainakin syy oli pätevä: hän odotti yksityistä terapeuttiaan, joka kuitenkin onneksi lieni jälleen unohtanut sovitun tapaamisajan, olihan tämä myöhässä jo puoli tuntia. Silti Zachiä kuitenkin pelotti, että mies hyökkäisi äkisti jostain - ahdistavampaa tyyppiä nimittäin sai hakea. Piti niin pitkiä taukoja puheessaankin, että ihan ahdisti tulla näille sovituille käynneille... Muu ei kuitenkaan auttanut, sillä muutenhan hoitajat raahaisivat hänet huoneestaan asti väkisin paikalle. Kuinka Zach rakastikaan Caso Diortea ja sen lämminhenkistä ilmapiiriä.
Zachin olisi tehnyt mieli lähteä jo takaisin omaan huoneeseensa, mutta hän ei viitsinyt ihan vielä. Poika päätti odottaa vielä viisi minuuttia ennen kuin menisi.
Ilta alkoi jo hämärtyä ja ikkunoista tulviva valo väheni hetki hetkeltä. Pian olisi jo pimeää ja huoneestapoistumiskielto astuisi voimaan.

Nathan laahusti hitaanpuoleisesti pitkää käytävää pitkin. Vaikka hän laahasikin jalkojaan laiskasti lattiaa pitkin, ryhti pysyi suorana kuten yleensäkin. Hän tuijotti kengänkärkiään vajonneena omiin ajatuksiinsa, vaikkakin oli silti hyvin valppaana.
Ruskeatukka kuuli hiljaisen kahinan vähän matkan päästä, kuin kankaan hankautumisen toista vasten. Hän pysähtyi hieman hätkähtäen, ja nosti katseensa. Ruskea otsatukka heilahti silmille, mutta mies huitaisi sen kevyesti pois. Hän tuijotti pähkinänruskeilla silmillään käytävällä istuvaa kirjavatukkaista poikaa.
Naten käsi hakeutui mustien farkkujen taskuun. Hän seisoi tuppisuuna, siinä muutaman metrin päässä toisesta, ja tuijotti tätä pienipupillisilla silmillään. Mies suoristi mustaa kravaattiaan ja kaulustaan. Valkoinen kauluspaita oli hieman tahriintunut käytössä.
"Ja kukas sinä olet?" Nathan kysyi viimein, tultuaan siihen tulokseen että toinen oli elävä ihminen, eikä haamu. Mies veti kätensä farkuntaskusta ja lysähti istumaan läheiselle tuolille. Ruskeatukkainen tapitti edelleen toista ruskeilla silmillään. Hänen katseensa tuntui pursuvan energiaa ja innostusta, tosin koko muu olemus viestitti tympääntyneisyyttä ja välinpitämättömyyttä.

Zach hätkähti kuullessaan jonkun puhuttelevan itseään. Hän kääntyi hitaasti katsomaan tulijaan ja kohotti toista kulmaansa. Poika oli hetken hiljaa, mutta avasi sitten suunsa - mikä saatoi olla virhe.
"Vittuako se sinulle kuuluu", kirjavahiuksinen tuhahti tylysti. Tätä ei juuri nyt pahemmin kiinnostanut juttuseura. Ainoa, mitä Zach juuri nyt halusi oli oman huoneensa ja sen tarjoaman rauhan ja yksityisyyden.

Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, mutta Zacharias ei kestänyt sitä kauaa. Hän päätti jälleen hieman provosoida toista.
"No, mitä sinä siinä vielä seisot?"

Natea ei tuntunut hätkäyttävän toisen tyly vastaus. Hän käänsi viimeinkin katseensa pois pojasta, tarkastellen nyt käytävän katossa olevaa pientä halkeamaa. "No, mitä sinä siinä vielä seisot?" kirjavatukka kysyi. "Mitä itse siinä istuskelet?" Nate töksäytti takaisin, kääntäen taas katseensa takaisin toiseen.
Toistaiseksi kirjavatukkainen poika ei saanut Nathania hermostumaan, mutta koskaan ti voinut tietää milloin tältä palaisi päreet. Ruskeatukka tosiaan näytti nuorelta pojalta, vaikka ikää hänellä olikin yli kahdenkymmenen. Kokonsa puolesta hän kylläkin muistutti aikuista miestä.
Nathan tunsi kylmän ilmavirran käsivarrellaan. Hän hätkähti hieman, ja käänsi katseensa käytävän toiseen päähän. Mitään hän ei tietenkään nähnyt, kyllähän ilma virtasi pitkällä käytävällä helpostikin, varsinkin jos toisessa päässä sattui olemaan ikkuna auki. Nate tuhahti hiljaa omalle vainoharhaisuudelleen ja käänsi katseensa takaisin Zachiin.

"Asiahan ei sinulle kuulu, mutta odotan terapeuttiani", Zach vastasi ja mulkaisi vierasta ärtyneesti. "Oletko joku uusi tai jotain? Useimmat osaavat nimittäin varoa sanojaan minun seurassani..."
Nyt poika nousi viimein jaloilleen ja asteli toisen eteen uhmakas ilme kasvoillaan.
"... suosittelen siis pitämään turpasi kiinni."

Nathan ei ottanut toisen varoitusta kuuleviin korviinsa. Tämä katsoi ylös toisen uhmakkaisiin kasvoihin. Ärtyneisyys hehkui tämän äsken vielä niin rauhallisisesta ilmeestä. Nate nousi seisomaan ja tuijotti itseään lähes kymmenen senttiä lyhyemmän pojan silmiin uhkaavasti.
"Älä sinä, penikka, rupea kertomaan minulle mitä pitäisi tehdä ja mitä ei", mies sanoi painokkaasti. Nathanin kädet puristuivat hänen huomaamattaan nyrkkiin, ja tämän koko keho tuntui jännittyvän viimeistä lihasta myöten.

"Penikka? Hah, oli miten oli, mutta tämä 'penikka' hakkaisi sinut mennen tullen ja palatessa, jos haluaisi", Zach uhosi naurahtaen. Hän katsoi arvioivasti toista - kyllä hän saattaisi tuolle pärjätäkin, hyvällä tuurilla.
"No, eikö jo pelota? Juoksehan jo hoitajalle itkemään, kuinka ilkeä poika kiusaa."

Zach oli riitaisalla tuulella ja sen huomasi kaikesta: sanoista, eleistä, ilmeistä. Hän teki kaikkensa saadakseen toisen raivon partaalle, mikä ei vaikuttanut olevan kovinkaan hankalaa. Toinen seisoi jo nyt jännittyneenä paikallaan, kuin valmiina hyökkäämään hänen kimppuunsa.

"Tch, olisi kai turhaa odottaa, että sinussa olisi edes sen vertaa miestä, että puolustaisit itseäsi", poika lausui vielä, ikään kuin viimeiseksi silaukseksi.

Nathania ärsytti toisen itsevarmuus, jota saattoi olla jopa liiaksikin. "Tch, olisi kai turhaa odottaa, että sinussa olisi edes sen vertaa miestä, että puolustaisit itseäsi," poika sanoi, ja se tosiaankin oli viimeinen silaus.
"Taidat luulla itsestäsi liikoja," Nate hymähti tilanteeseeen nähden yllättävän tyynellä äänellä. Kuitenkin tämän liikkeet kertoivat toista. Mies yritti tarttua vasemmalla kädellään nuorukaisen paitaan ja työntää hänet voimalla vastakkaista seinää vasten. Hän painautui koko painollaan eteenpäin, jotta saisi pojan rutistettua mahdollisiman lujasti seinään.