veljesrakkautta / Zester

Jesse Wynder

Unihiekkaa silmistään harova Jesse saapui wc-tiloihin muistellessaan samalla perheen edes mennyttä koiraa Wc-Ankkaa, joka oli jouduttu lopettamaan ikävikseen tuon allergian vuoksi. Olisihan se ollut hienoa jos jätkälle ei allergiaa olisi ollut, olisi tuo säästynyt monelta vaivalta ja vihalta.
Jesse huokaisi ja käveli vessan seinässä olevan peilin eteen vilkaisten itseään siitä nopeasti. Näky oli kammottava, likaiset ja rasvaiset mustat hiukset roikkuivat epämääräisesti olkapäillä. Suihkua Jesse kaipasi, mutta vainoharhaisuus vaatteiden pöllimiseen oli todennäköistä ja joku ne kuitenkin varastaisi pojan ollessa suihkussa.
Joten suihku saisi jäädä taas väliin. Rasvaletti ei edes muistanunt itse milloin viimeksi oli suhkussa käynyt, varmaan viimeksi porukoillaan, ennen kuin mielisairaalaan tie vei.

Ajatukset suihkusta kuitenkin houkuttelivat niin paljon, että Jessen teki kovasti mieli mennä suihkuun. Olo oli niin likainen ja kirjaimellisesti paskainen, mutta pelko ja vainoharhaisuisuus olivat ikäviä, joten pojan piti kelata ajatuksiaan kauan ennen kuin tuo tulisi uskaltautumaan suihkuun. Jokuhan myös voisi tulla ja tappaa Jessen suihkuun, sehän ei ihme olisi tuolla mielisairaalassa. Varsinkaan kun rakas veli sattui olemaan samassa sairaalassa.
Aidan oli mukava mies ollut aina Jesselle, rakkain veli kaikista maailman ihmistä, tai niin Jesse halusi sen olevan, silti koulukiusaamiset sun muut koulussa tapahtuneet asiat olivat saaneet vihan veljesten välille ja tuo poika polo joutui usein veljensä vihan kohteeksi. Silti Jesse jossain sisimmässän halusi korjata huonot välinsä Aidaniin, mutta velipuoli oli asiasta täysin eri mieltä.

//:DD ZESTERR COME HERÈEE!!//

[Thäältä thullaan : >>]

Aidan Warwick

Aidan lampsi tylsistyneenoloisena käytävää pitkin kohti suihkuja. Jätkällä oli olallaan pyyhe ja tuo oli, kuten arvata saattaa, menossa suihkuun. Kello tuskin oli paljon sillä käytävä oli melko hiljainen. Aidan hymähti hieman itsekseen ja katsahti ympärilleen tyhjällä käytävällä. Poika oli hieman levoton ja kaipasi jotain tekemistä, sillä hiljaisuus hermostutti häntä. Aidan hipaisi lippiksen lippaa ja lopulta, suihkujen oville päästyään, asteli sisälle hiljaisiin suihkutiloihin.

Hyvin pian peremmälle suihtiloihin päästyään, Aidan tiedosti, ettei tila ollutkaan tyhjä. Jäbä kohotti kevyesti kulmiaan. Aidan tunki nyrkit housujensa taskuihin ja käveli kohti suihkuja huomaten sitten, kenetpä muunkaan kuin rakkaan veljensa Jessen. Aidan irvisti vähän ja inho suorastaan heijastui hänen kasvoiltaan.

Aidan seisahtui pienen matkan päähän selin olevasta Jessesta, joka oli ottamassa punaista paitaansa pois.
"Ohhoh, isoveli on löytänyt tiensä suihkuun, tämäpä ihme", Aidan totesi ivallisesti Jesselle ja katosi toista halveksivasti, "tosin ihan yleisen hygienin takia ihan hyvä, että säkin edes kerran elämässäs käyt suihkussa", hän jatkoi inhoa äänessään. Samassa hän harppasi askeleen eteenpäin, tarrasi Jessen osittain riisuttuun paitaan ja yritti työntää veljensä kipeästi seinää vasten.

Jesse oli juuri päättänyt alkaa riisumassa hyvin likaista paitaansa päältään ja menemään suihkuun pitkästä aikaa. Kuitenkin suihkussa käynti tulisi jäämään, sillä jätkän taakse tuntui ilmaaantuneen joku hyvin tuttu ihminen.
Jätkän velipuoli nimittäin. Toinen ivallisesti taas haukkui tätä. Taas kerran, ei ollut mitään mahdollisuutta siihen, että noiden välit tulisi paranemaan missään vaiheessa. kaikki oli vain mennyt päin persettä alusta lähtien, jos Jessen äiti ei olisi kuollut olisi varmaan veljesten välitkin paremmat eikä tuo olisi varmasti pilannut Aidanin perhe elämää olemassa olollaan, kuten nyt oli tapahtunut.
Aidanin ivalliset sanat saivat pojan puremaan huultaan ja hengitys nopeentui hiukan. Hetken jopa sydänkin pamppaili nopeammin ja silloin yhtäkkiä kädet tarttuivatkin osittain riisuttuun paitaan työntäen rasvaletin päin kovaa laattaseinää ikävästi.
Jesseen sattui, koko asento ja Aidanin puristus oli kauhean kivulias, pitkään aikaan ei edes poika ollut kokenut kivuliaampaa käsittelyä, jos oikein tuo muisti niin viimeksi silloin kun tuo kotona asui ja Aidanin kaverit hakkasivat tuon koulumatkallaan. Sama helvetti tuntui alkavan puhjeta uudelleen, nyt vain oman pikkuveljensä oman käden kautta. Jesse hengitti rauhattomasti huutaen sitten veljelleen.
"Saatanan morso, päästä irti, olet yhtä raukka kuin ennennkin..." Sanat lähtivät hyvin painottavasti pojan suusta ja pian jesse jatkoi sanomisiaan.
"...Mutta sinähän Aidan haiset, haiset yhtä pahalle kuin tunkiolla pöyrinyt sittisontiainen..." Ivallisesti Jesse koitti saada veljensä ärsyyntymään ja päästämään irti tuon paidasta, sillä takaisin lyöminen tuossa asennossa olisi mahdotonta.

[MORSOOOO! :D:D:D:Ddd ...jos ois vaikka oikeella käyttäjätunnuksella nyt tää viesti XDDd]

Aidan the bad boy.

Aidan painoi Jessen entistä kovemmin kylmää laattaseinää vasten. Tavallaan jätkä itsekin tiesi olevansa täysi kusipää satuttaessaan muita ihmisiä ja veljeään, mutta minkäs mahtoi - ei Aidan suuremmin edes tuntenut katumusta tai sääliä. Kai hänen tunteensa olivat jollain tasolla hieman kuolleet. Jotenkin väkivaltaisuudesta oli tullut hänelle tapa tai jotain, vähän niinkuin alkoholistakin. Poika hymähti hieman ja painautui lähemmäs seinään runtattua veljeään.
"Kuka se tässä raukka on? Jätkä ei uskalla ees suihkuun mennä kun luulee jotain omiaan", Aidan sanoi ivallisesti ja painoi Jesseä yhä kipeämmin vasten seinää. Hänellä oli etulyöntiasema tässä asennossa, sillä Jessen oli melko vaikea päästä tekemään yhtään mitään siinä.

Velipuolen seuraavan sanat saivat Aidanin tuhahtamaan.
"Sinuna rakas Jesse, en alkaisi yhtään kenellekään valittamaan haisemisesta - oma lemusi kun karkottaa porukan luotasi alta aikayksikön", Aidan sanoi tylysti ja siinä samassa tarttui Jesseen yhtä tiukemmin ja yritti paiskata pojan voimalla lattiaan. Jesse oli kieltämättä saanut jo kärsiä aika paljon Aidanin takia, mutta poika ei pahemmin tuntenut katumusta. Oikeastaan hän ei tuntenut oikein mitään.

Aidan sylkäisi lattiaan.
"Oot sä velirakas kyllä ihan saatanan säälittävä tapaus", hän sanoi inhoten ja halveksien. Heidän välinsä tosiaan olivat huonot, eivätkä kovin helposti paranisi. Välien paranemiseen tarvittaisiin vähintäänkin ihme. Aidan tuhahti. Hän ei kokenut tarpeelliseksi saada ystäviä, ihan hyvin hän pärjäsi yksikseenkin ja huolehti itse itsestään.

//XDDD JOOOOO!! hahaha ei helvetti, en tajuu ett miten se silleen tuli..:''''DDD //

Jesse puri huultaan tuon veljen runtatessa tätä kovaa ja kylmää seinää vasten. Ajatus ei juossut ollenkaan jätkän mielessä, päällimäisenä vain oli se että tuosta epämukavasta tilanteesta oli päästämä mahdollisimman nopeasti pois. Veljen sanat vain pahensivat tilannetta, tuntui jopa nyt mahdottomalta edes ajatella mitään suihkussa käyntiä. peseytyminen varmaan jäisi taas ja kestäisi varmasti aikaa ennenkuin tuo pystyisi uudestaan edes harkitsemaan suihkuun menoa.
"No ehkä minä siksi olin suihkuun menossakin...Idiootti!" Huusi hyvin nälvivästi Jesse veljelleen ja koittaen katsoa toista olkansa yli, vaikka hyvin mahdotonta se oli tuossa asennossa mihin Aidan oli jätkän juuri painanut.

Kuitenkin pian ote irtosi Jessen paidasta, mutta samassa kova laatta lattia tekikin tuttavuutta pojan kehoon. Nyt olisi ainakin jätkän helpompi vastata toisen iskuihin, iskeä takaisin samalla mitalla, niin että Aidan tajuaisi ettei hänen veljensä ollut niin raukka mitä ulkokuori tai olemus antoivat näyttää. Tuo ei todellakaan haluaisi aina olla se, joka runtattiin maahan ja jota hakattiin. Jesse halusi edes kerran elämässään vastata veljensä aiheuttamiin hakkauksiin.
"olet täysi kusipää rakas veljeni.. Minunhan se tässä sinua pitäisi sääliä, et uskalla edes itse hyökätä nyrkkikädessäsi päin naamaa, vaan tartut minua paidasta ja runttaat päin laattoja... Olet aivan turha!" Jesse huusi nousten polvilleen laattojen päälle, siitä siirtyen sitten nousemaan jaloilleen ja kohti Aidania. Rasvaletin ollessa melkein ylhäällä tuo ponnisti kohti veljeään ja koitti tarttautua toista paidasta kiinni ja työntää tuon päin seinää, niin että itse saisi paremman etulyönti aseman tappaluun.

[no en minäkään, kirjauduin kyl ihan omalla tunnuksellani :''DD ...nyrkki kädessä XDD; naurattaa.]

Aidan sylkäisi jälleen lattialle ja painoi lippalakin paremmin päähänsä katsoen sitten kuinka Jesse paiskautui lattiaan. Aidan tuhahti ja katsoi toista inhoten. He eivät varmaan koskaan olleet tulleet toimeen edes pientä hetkeä toistensa kanssa - oikeastaan he eivät kai olleet koskaan olleet niinkuin normaalit veljet, eivätkä tällä menolla tulisikaan olemaan. Jossain syvällä sisällään Aidan oikeasti halusi sopia kaikki jutut Jessen kanssa ja pyytää anteeksi, mutta pojan ego ja muu viileys estivät noiden tunteiden esiintulon. Tarvittaisiin aika paljon, että jätkä nuo tunteet sisältään taas löytäisi, vaikka kyllä ne siellä olivat.

"Mielummin kusipää kun joku saastainen ja haiseva pikkupaska, joka ei oo vuosiin varmaan ees vaatteitaan vaihtanu", Aidan vastasi kylmästi. Ei hän varsinaisesti ollut ihan perillä Jessen vainoharhaisuudesta, mutta piti kuitenkin broidinsa käytöstä jossain määrin hyvinkin outona. Tosin olihan hän itse kieltämättä ihan kusipää, niinkuin Jesse sanoikin, mutta Aidan ei nähnyt siinä ongelmaa. Hän ei jaksanut välittää muiden mielipiteistä - siinäpähän vihaisivat.

Aidan käänsi hetkeksi katseensa muualle ja kääntäessään silmänsä takaisin Jesseen, hän yhtäkkiä tajusikin velipuolen nousevan ja tarttuvan paidastaan. Kohta Aidan painautuikin vasten seinää. Jätkä irvisti ja katsoi Jesseen kylmästi.
"Mitäs nyt Jesserakas? Hakkaatsä mut?" hän kysyi ivallisesti ja katsoi itsensä seinää vasten työntäneeseen poikaan kylmästi.

Jamesin jesse

Jesse rynnisti päin veljeään hyvin tuima ilme kasvoillaan saaden kunnollisen otteen tuon paidasta. Voimalla, kunnolla runtaten tuo iski Aidanin kovaa ja kylmää laattaa vasten, virnisten sitten hyvin vihaisen oloisesti veljelleen.
Rasvaletti tahtoi enemmän kuin paljon sopia nuo huonoiksi menneet välit, mutta Aidan oli niin jääräpäinen, idiootti että edes sen harkitseminen oli mahdotonta. Puhuminenkaan ei tulisi kuuloonkaan, kaikki oli selvitettävä nyrkein.
Kuitenkin Aidanin ivalliset sanat saivat vielä enemmän vihaa kiehumaan jätkän sisällä, tuo virnisti ja kohotti kulmaansa sanoen.
"Voi rakas, kyllä..Miten saatoitkaan arvata? Aijon antaa sinulle sellaisen käsittelyn, mitä tuskin et unohda pitkään aikaan. Minä kostan sinulle velirakas kaiken, kaiken sen paskan minkä sinä minulle olet koko elämäni aikana tehnyt!!" Sanat syökysyivät pojan suusta ryminällä, mitään tuo ei jäänyt miettimään. Antoi vain sanojen tulla vihaisesta suustaan, kuitenkin ajatus siitä että Aidan oli voimakkaampi ja osasi tapella tunki mieleen. Eihän jesse ollut kuin paennut koko elämänsä, ottanut aina turpaansa. Eihän tuo osannut edes lyödä, saatikka edes puolustaa itseään.
Samassa Jessen oikea käsi irrottautui veljensä paidasta, vetäytyen taaksepäin yrittäen iskeä voimalla sitten päin veljensä näköä. Kuitenkin Jesse oli varma, että tappalu tulisi päättymään siihen, että rasvaletti jäisi alakynteen huomattavasti voimakkaamman veljensä rökityksestä.

Aidanhan se.

Kieltämättä Aidan hieman yllättyi velipuolensa liikkeestä. Eihän Jesse koskaan ollut kovin paljon pistänyt vastaan vaan ottanut turpiinsa ihan muitta mutkitta tekemättä mitään. Aidanin pää oli kopsahtanut melko kipeästi seinään, mutta poika piti valittelut sisällään ja tyytyi vain irvistämään. Ilmeisesti Jesse oli sitten saanut tarpeekseen pikkuvelipuolensa ainaisesta vittumaisuudesta ja väkivallasta - kai se oli ihan ymmärrettävää, vaikka yllättävää kylläkin.

Jessen sanat saivat Aidanin nauramaan hieman. Veli ei tainnut suuremmin miettiä sanomisiaan, vaan antoi kaiken mieleenjuolahtavan tulla suustaan ulos.
"Annat mulle käsittelyn?" hän toisti. Jos Jesse hänelle käsittelyn antaisi niin Aidan lupaisi syödä vaikka lippalakkinsa siitä ihmeestä. Aidan oli kuitenkin heistä se voimakkaampi, pidempi ja kokeneempi tappelija ja Aidan oli melko varma, että Jessekin tiesi sen. Broidi oli kuitenkin ilmeisesti aika vihainen ja ehkä tuo saisi vihastaan edes pientä voimaa laittaa vastaan.

Aidan oli juuri sanomassa jotain mutta tunsikin sitten nyrkiniskun kasvoissaan. Jesse tosiaan löi ja se oli hieman yllättävää. Aidan ehti väistää vähän, muttei kuitenkin välttynyt lyönniltä. Nyrkinisku osui suoraan silmäkulmaan ja sai Aidanin kiroilemaan.
"Saatanan paskiainen", jätkän suusta päästi. Hän hipaisi silmäkulmaansa ärtyneenä, yritti sitten tarrata Jesseen, potkaisi veljeään kovalla voimalla polveen ja nosti nyrkkinsä, yrittäen iskeä sen voimakkaasti Jessen kasvoihin.

Tuntui oudolle että Jessen nyrkistä lähti niin suuri voima, kuin nyt oli käynyt. Kova kipu kihelmöi rystysiä ja hetken jopa tuo mietti mitä oli mennyt tekemään, Aidanhan oli rasvalettiä huomattavasti voikkaamaapi ja isompi kokoisempi, joten tuohan jäisi helposti pikkuveljensä jalkoihin.
Kuitenkin pian kun Jesse oli kohottamassa uudestaan nyrrkiä kolahti veljensä jalka hyvin ikävästi tämän polveen joka nytkähti ja tuo kaatui polvensa varaan maahan. Mustat pitkät hiukset levahtivat epämääräisesti tuon silmille, vihaava katse katsoi koko ajan Aidania ja tuon tekemiä liikkeitä.

"Itse olet se paska..." Huusi poika sen minkä kurustaan sai ja nousi sitten hiukan haparoiden seisaalleen ja peruuttaen pari askelta taaksepäin, äkkiä kuitenkin tuo tunsi voimakkaan nyrkin kasvoisssaan ja maailma hiljeni hetkeksi. Nyrkki oli osunut suoraan Jessen leukaan jolloinka tuo naksahti inhottavasti.
Niinpä hetken päästä Jesse otti hiukan vauhtia ja kokosi kaiken voimansa nyrkkiinsä ja iski sen kohti veljeään, tuo toivoi että se osuisi, mutta saattoihan se olla että Aidan tuntisi jo tuon tylsän isku tavan ja osaisi vastata siihen voimakkaammin.
Jesse haluisi lopettaa tuon tappelun ennen kuin se kerkeäisi kunnolla alkaakkaan, mutta tuskin tuo tappalu loppuisi vielä vähään aikaan.