It's not easy to be the new kid

Zach käveli valoisan ruokalan puolelle Ron perässään. Mukana oli myös Cecil, sairaalan uusin tulokas ja poikien huonetoveri, johon nämä olivat tutustunut vasta hetki sitten omassa huoneessaan.
Ruokala oli vielä tyhjä, sillä kolmikko oli ensimmäisenä paikalla. Pöydät kiilsivät puhdasta tyhjyyttään ikkunoista paistavassa valossa ja tuolit nököttivät siistissä rivissä niiden ympärillä. Kauempana oleva, koulujen ruokailusysteemiä muistuttava noutopöytä odotti ruokailijoita köyhine antimineen: riisiä, vähemmän houkuttelevan kuoren saanutta kanakastiketta ja näkkileipää.
"Eipähän tarvitse jonottaa", Zach tuhahti napatessaan itselleen pinosta tarjottimen ja lähti liu'uttamaan sitä pöytää pitkin eteenpäin, nostellen matkan varrelta mukaansa aterimet, lasin ja lautasen. Ron seurasi heti perässä, varmistellen aina välillä että Cecil pysyi matkassa, tyttö kun oli niin vaitonainen että katsomatta poika tuskin edes huomaisi tämän poissaoloa.

Ei kulunut kauaa, kun pojat olivat jo ottaneet ruokansa. Zach lähti jo hakevaa sopivaa pöytää ja päätyi lopulta vakioons eli syrjäiseen nurkkapöytään roskisten lähellä. Hän ei jotenkin edes olettanut että Ron ja Cecil tulisivat sinne hänen seurakseen, sillä venäläinen ei yleensäkään istuksinut punkkarin kanssa samassa pöydässä vaan useimmiten yksinään, mutta blondi saikin yllättyä tällä kertaa. Ron seurasi huonetoveriaan odotettuaan ensin hetken, että Cecilkin saisi ruokansa ja käveli sitten suorinta tietä tämän luo, olettaen että tyttö seuraisi.
"Jaa, kiitos kysymästä, se ei ole varattu", Zach vinoili bruneten istuessa itseään vastapäätä.
"Ole hiljaa."
"Tarvi hermostua. Kunhan kiusaan."

Pojat jäivät istumaan ja vartomaan Ceciliä, tökkien siinä odotellessaan riisikasojaan. Kuivaa kuten aina, mutta eiköhän silti ihan syötävää kastikkeen kera.

Cecil seurasi monta metriä taaempana kaksikkoa, sillä tunsi olevansa ulkopuolinen jokatapauksessa, parempi oli vain katsella kahden pojan selkää kuin kulkia rinnalla - mikä tosin olisi hankalaa, sillä miehenalut kulkivat harppovin askelin ja väkisinkin jättivät tytön jälkeensä. Kun viimein pienen kävelyn jälkeen he astuivat sisään ruokalaan, Chin Ho järkyttyi: hän ei eläissään ollut nähnyt yhtä rumaa ruokalaa, eikä tuntenut samanlaista pahaa hajua, joka voisi lähteä riisistä! Päästessään ottamaan ruokaa hetken hämmästelyn jälkeen hän nappasi kaikki tarpeelliset matkaansa, kauhoi hyvin pienen annoksen riisiä lautaselleen sekä haki vettä lasiinsa. Ehkäpä veden avulla saisi tuon mahdollisen maun liuotettua. Ruoalle nyrpistellessään tummahiuksinen ei huomannut kuinka pieni ryhmä poikia sekä tyttöjä lampsivat vuorostaan tiskille ruoanhakuun. Ryhmän niin kutsuttu johtaja äkkäsi vastaan kävelevän aasialaisen eikä voinut vastustaa kiusausta hieman leikkiä.

"Mikäs on nimesi, likka? Oletko kenties kiinalainen lapsiorja? Se selittäisi ulkonäön." jätkä nauraa räkätti ivaavien sanojensa perään ja tietenkin muutkin ryhmästä seurasivat esimerkkiä. Kuului naurua, solvauksia - osa niistä jopa oli rasistisia, lopuksi eräs poika päätti tarttua pelkäävän tytön olkapäästä kiinni estääkseen tuota jatkamasta matkaa. Tuon harmiksi Chin Ho jatkoi matkaansa alahuultaan purren, sydän jyskytti pahemman kerran sisuksissa eikä käsien tärinää voinut kohta olla huomaamatta. Poika, joka oli yrittänyt pysäyttää aasialaisen, hermostui kun tämä ei pysähtynyt saatika pukahtanut - ainahan kiusattujen piti jotain sanoa, jos ei muuta niin märistä. Röyhkeästi tuo suoristi jalkansa tytön eteen ja sai kampattua tämän. Tarjotin kolahti lattialle, vesilasi vieri kauempana samalla kun kasteli lattiaa ja lautanen oli ties missä. Cecil kaatui suoraan paljaille polvilleen, jotka eivät muutenkaan olleet kovinkaan pehmeää tekoa. Inahtaen kivusta hän vilkaisi sivusilmällä ryhmää, joka oli nyt piirittänyt hänet täysin. Voi luoja, miten tällaiseen voi joutua ensimmäisenä päivänä..?

"Alahan anella, katso nyt minkä sotkun sait aikaan .. lutka." haukkuminen kuului yhtälailla asiaan kuin pelkkä näsäviisastelu. Juuri tuohon sanaan varmaan päädyttiin katsomalla tytön lyhyitä housuja, jotka paljastivat aika paljon sääriä. Typerää touhua, ei muuta kyllä voinut sanoa. Chin Ho mutisi jotain omalla kielellään, ilmeisesti kiroili ja vittuili - se kun ei onnistuisi englanniksi, muuten hakatuksi tuleminen olisi edessä.

Pojat olivat juuri ihmettelemässä toisilleen ääneen, mihin Cecil oli mahtanut jäädä, kun hätkähtivät äkisti rysähdykseen ja sitä seuranneeseen naurunremakkaan. Kummatkin kääntyivät nopeasti katsomaan äänen suuntaan ja näkivät järkytyksekseen uuden huonetoverinsa maassa polvillaan, ihmisjoukon keskellä.
"Ei vittu", Zach kirosi epäuskoinen ilme kasvoillaan. Häntä ei yleensä pahemmin kiinnostanut muiden ihmisten asiat tai keskenäiset ristiriidat, mutta nyt todellakin säälitti - nähdä nyt Cecil-parka sellaisessa tilanteessa, vasta ensimmäisenä päivänään sairaalassa. Kiva ensivaikutelma. Kyllähän Caso diotre oli punkkarin mielestä muutenkin aikamoinen helvetinloukko, mutta tuollaista ei kenenkään tarvitsisi sietää. Ainakaan Cecilin, joka oli niin suloinen ja viaton. Zachia hämmensi ajatella, että toinen oli jotenkin suloinen tai söpö, mutta niinhän se oli - jokin tässä viehätti. Tämän ujo arkuus kai nosti hänen suojeluvaistonsa pintaan tai jotain siihen suuntaan, ei poika juuri näistä psykologiajutuista tiennyt.
Rostislav nousi tuoliltaan ja juoksi auttamaan Ceciliä, Zach aivan kannoillaan. Venäläinen tunkeutui joukon läpi auttaakseen tytön takaisin jaloilleen samalla kun punkkari alkoi kovistella ja riuhtoa tietään porukan johtajan luo.
"Mikä idea tuossa nyt oli? Häh? Vastaa, saatana!" Zach karjui päin itsensä mittaisen jätkän naamaa ja tuijotti tätä tiiviisti tämän ruskeisiin silmiin - paskanruskeisiin, jos häneltä kysyttiin. Täyttä paskaa koko jätkä.
"Kunhan pidän vähän hauskaa. Mitä se sinua liikuttaa?" Poika, jonka nimen Zach muisteli olevan John vastasi ilme värähtämättä, pientä ivaa kysymyksessään.
"Turpa kiinni. Kunhan liikuttaa."
"Ettei vain olisi tunteita pelissä, hm?"
"Ole hiljaa. Anna tytön olla, okei?"
"Entä jos en?"
"Arvaa kahdesti!" Zach sähähti ja kohotti jo nyrkkinsä lyödäkseen Johnia suoraan naamatauluun, mutta isku pysähtyi juuri pojan nenän eteen nuoren mieshoitajan juostessa vauhdilla ruokalan ovesta sisään. Joku juorukello oli ilmeisesti käynyt kertomassa välikohtauksesta henkilökunnalle. Harmi, punkkarin olisi oikeasti tehnyt mieli lyödä jotain tänään. Hoitaja juoksi poikien, Cecilin ja ihmisjoukon luo. Tämä erotti Zachin ja Johnin toisistaan, retuuttaen näitä paidankauluksista. "Mitäs täällä tapellaan?" Miehen kylmä katse viilsi Zachia kysymyksen ohessa, sillä yleensä tuo aloitti kaikki tappelut, agressiivinen kun oli.
Ron oli sillä välin auttanut Cecilin takaisin ylös ja keräili nyt ympäriinsä levinneitä tavaroita pöytien välistä ja alta. Lasiin ja lautaseen oli molempiin tullut halkeama ja ruoka oli levinnyt lattialle siinä missä vesikin, mutta sen suuremmilta vahingoilta oltiin säästytty. Poika koukkasi viimeisenkin haarukan erään tuolin alta ja nakkasi sen tarjottimelle ennen kun nosti sen viereiselle pöydälle.
"Oletko kunnossa?" Venäläinen kysyi pian Cecililtä, joka oli varmaan aika järkyttynyt äskeisestä. Rostislav itse olisi ainakin ollut. Hän katsoi säälivästi tyttöä ja kurottui ottamaan pienen riisinjyvän tämän pitkistä hiuksista, nakaten sen sitten lattialle.

Zach ei roikkunut sentään enää hoitajan otteessa, sillä oli juuri selittänyt tilanteen tälle. Ihme että mies uskoi, mutta kumma kyllä selitys meni tämän kerran läpi. Tämä lähti raahaamaan Johnia muualle eikä Zach yksinkertaisesti voinut olla vittuilematta pojalle samalla, kun tätä raahattiin pois.
"Paras anella, lutka!" Hän huusi voitonriemuisena.

Cecil tärisi kauttaaltaan kuunnellessaan solvauksia kaikesta häneen liittyvästä, hiuksista, kasvoista, rakenteesta.. Tyypit eivät vain jättäneet häntä rauhaan. Olisi sittenkin pitänyt jäädä huoneeseen lukemaan lehteä, silloin tältä oltaisiin vältytty. Vaan virhe mikä virhe, nyt hän kyyhötti kaikkien keskellä itkukurkussa, toivoen kiusaajien vain katoavan kuin pieni hiekanjyvä Saharan aavikoille. Se nyt ei ollut mahdollista vaikka kuinka toivoi, tilannetta olisi helpottanut pelkästään se, että ympäristö olisi tuttu. Kaikki alkoi huonosti, ensin hän joutui tänne pöpilään kaikkien hullujen joukkoon, sitten tämä. Hänen elämänsä tuuri ei ollut hyvä, ei todellakaan. Chin Ho tunsi polttavat, lävistävät katseet itsessään, ne suorastaan porautuivat kuoren alle ja satuttivat. Silmiä kuumotti pahasti ja se tarkoitti vain yhtä asiaa. Kyynele vierähti kirkkaana poskea pitkin, kunnes tipahti lattialle ja muodosti pienen märkäläikän likaiselle pinnalle. Nostaessaan katsettaan Chin pääsi tilanteesta tasalle: Zach puolusti häntä sekä Ron avitti, vaikka he tapasivatkin vasta äskettäin. Tummahiuksinen yllättyi niin paljon, ettei osannut edes kiitosta sanoa Ronille, joka poimi tavaroita lattialta hänen puolestaan.
Katse siirtyi sitten punkkariin, helpottunut tuhahdus vapautui ilmoille tummahiuksisen tuntiessaan olonsa turvatuksi - pitkästä aikaa kuukausiin. Pitäisi muistaa hyvittää tämä molemmille jollain tavalla.

"Oletko kunnossa?"
Pää kääntyi katseen kera nyt Ronin suuntaan. Tämä oli juuri auttanut tytön seisomaan täriseville jaloilleen, kysynyt ajankohtaan nähden sopivan kysymyksen sekä poiminut pienen riisinpoikasen tummista hiuksista hengailemasta. Mokomakin salamatkustaja. Cecil tuijotti hetken aikaa toisen ruskeisiin silmiin, kunnes nyökkäsi varovasti, ei hän halunnut valittaa kipeästä polvestaan. Kaipa tuo kipu joskus lähtisi.. Kai.

Itseään putsaava korealainen seisoi hetken paikoillaan, kunnes sitten päätti hakea uudestaan ruokaa kurnivalle mahalleen, joka vaati tuota hirvittävän hajuista apetta täytteekseen. Kaikki päästivät hänet ohi jonossa - näytti Zachin uhoamisesta olevan hyötyä - vaikka hieman mutisten paikka vapautui jonon kärjestä. Epäilevästi Cecil nosti tarjottimen pinosta, veti sen mukanaan lautasten sekä muiden luo, valitsi sen puhtaimman lautasen ja jatkoi lyhyttä matkaansa kuvottavan riisin luo. Kipattuaan jälleen hyvin vähän ruokaa itselleen sekä vettä hankittuaan hän sitten suuntasi poikien pöytään, kiertäen toiset ihmiset mahdollisemman kaukaa. Istui sitten Ronin paikan viereen ja katseli annostaan nenäänsä nyrpistäen. Iljettävää.

Ron päästi Cecilin hakemaan itselleen lisää ruokaa ja katseli hetken tyytyväisenä, kuinka muut väistivät tätä. Sitten hän asteli mitään sanomatta ja ilme värähtämättä takaisin ruokapöytään, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Zach oli aikeissa seurata, mutta pysähtyi hetkeksi räyhäämään eräälle mulkoilevalle tyypille.
"Vittuako tuijotat?" Poika sähähti, saaden vieraan jätkän säpsähtämään ja painelemaan matkoihinsa. Punkkari hymähti tyytyväisenä ja seurasi Ronia pöytään. Cecilkin saapui pian ja kolmikko alkoi syödä kaikessa rauhassa, ympäröivien ihmisten katseista välittämättä.
Hetkeen kukaan ei kehdannut tai osannut sanoa mitään ja pöydässä vallitsi kiusallinen hiljaisuus. Mutta lopulta Zach teki sen minkä osasi parhaiten: rikkoi sen.
"Sinulla kävi tuuri, kun satuit meidän huoneeseen", poika sanoi tyynesti, mutta pientä ylpeyttä äänessään. Ron nyökkäsi ruoka suussa tämän sanoille ja viittasi nieltyään äskeisen kiusaajaporukan puoleen. "Noita tyyppejä kannattaa välttää, aika ikävää porukkaa. Seuraavat pääasiassa Johnia, mutta osaavat ilkeillä kyllä ilmankin", venäläinen opasti pienesti hymyillen. Tämä tavoitteli katsekontaktia Cecilin kanssa mutta ei osannut sanoa onnistuiko, sillä tytön hiukset peittivät taidokkaasti tämän kauniinsiniset silmät. Pian poika jatkoi jutustelua, yrittäen välttää hiljaisia hetkiä jotka voisivat ahdistaa toista. "Mistä olet muuten tosiaan kotoisin? Aasiasta varmaankin, mutta et näytä ainakaan kiinalaiselta.."
"Minä veikkaan Japania", Zach keskeytti Ronin kommentillaan. Hän sai jälleen osakseen tylyn mulkaisun.

Pian ruokalan ovi avautui ja sisään astui John, kasvot itkusta ja ties mistä punaisena - oli mahtanut hoitaja pitää kunnon saarnan. Poika kulki kolmikon ohi ja sivalsi näitä murhaavalla katseellaan ennen kuin katosi ruokajonoon ihmisten sekaan.

Nyt kun tilanne oli ohi suurimmaksi osaksi, pystyi ruokaankin nyt keskittymään paremmin - vaikkei se järin houkuttelevalta näyttänytkään. Hoitaja todellakin oli hieman kaunistellut sanojaan ruokalasta sekä itse ruoasta, halpamaista. Ihan kuin Cecilillä olisi ollut vaihtoehtoja, jäädäkö vai ei, ei ruokapuolella ollut mitään osaa asiassa. Maha murahti taas muistutellen miksi tässä nyt istuttiin ja tuijoteltiin ruokaa pohtivien ajatusten vilistessä mielessä. Pojat varmaan ihmettelivät miksi tämä ei ollut ottanut uudemman kerran haarukkaa, tai edes veistä, mutta siihen oli kyllin pätevä syy. Korealainen nosti paitansa helmaa hiukan, ujutti kätensä sen sisään ja veti liivien keskikohdan välistä jotain pois. Veti sitten kätensäkin paitansa sisuksista ja paljasti kaksi hyvin alkeellista aterinta, joita yleensä näki vain kiinalaisissa ruokapaikoissa - tai sitten aasiassa. Syömäpuikot. Nuo kaksi narulla toisissaan kiinni olevaa tikkua olivat koristeltu hienoiksi eri kuvioilla sekä merkeillä. Kirsikkapuusta veistetyt puikot olivat ainoa keino syödä riisiä, ainakin Chin Hon mielestä, eipä hän haarukkaakaan koskaan ollut käyttänyt. Siksi puikot pysyivät aina tiivisti mukana, ja paidan alla ne nyt varsinkin olivat hyvässä turvassa sekä tallessa - kuka nyt kehtaisi nostaa tytöltä paitaa?

"식사를 즐겨보세요!" Chin Ho riemuitsi iskiessään sormien väliin asetetut puikot riisin kimppuun. Koska länsimaalainen riisi oli huomattavasti hankalempaa syödä, oli milteinpä pakko ottaa aina yksi riisinjyvä kerrallaan. Riisi maistui pahalta, kuivalta ja suolattomalta, mutta kyllähän tuota nälkäänsä söi - vaikkakin hieman vastahakoisesti. Tyttö mutusteli tyytyväisenä ruokaansa samalla kun kuunteli kahden jätkän pohdiskeluja hänen kotimaastaan. Nimi Cecil ei paljoa viitannut kumpaankaan maahan, Kiinaan tahi Japaniin, muttei kyllä Koreaankaan. Äskeinen välikohtaus pyöri yhä kummitellen tummahiuksisen mielessä, myös se miten hänet pelastettiin siitä, pitäisi muistaa kiittää kumpaakin poikaa jossakin vaiheessa. Mutta vasta myöhemmin, nyt syötiin!

Cecil ei vastannut mitenkään poikien arvuutteluyrityksiin, mutta ei se näitä juuri haitannut. Zach tosin vilkuili tyttöä välillä odottavasti, mutta luovutti hänkin pian kun vastausta ei kuulunut ja jatkoi syömistä. Punkkari kohotti kuitenkin pian katseensa huomatessaan jotain outoa Cecilin ruokailuvarustuksessa.
"Et ottanut itsellesi haaruk.." poika aloitti, mutta vaikeni nähdessään toisen ottavan syömäpuikot paitansa alta. ".. kaa."
Ronkin havahtui pian aasialaisen koreankieliseen puheeseen ja tuijotti tyttöä ja tämän puikkoja hetken. Ne olivat kauniit ja koristeelliset, mutta niillä oli varmaan hankala syödä - ainakin länsimaalaisten riisiä, joka oli aivan erilaista verrattuna aasialaiseen riisiin, joka oli huomattavasti tahmeampaa. Eli juuri sellaista kuin riisin pitäisi olla.

Zach ei ollut saanut katsettaan irrotettua hetkeksikään Cecilistä ja tämän erikoisista aterimista, ja avasikin pian suunsa.
"Vähän siistit, anna kun kokeilen!" Hän innostui ja nappasi siinä samassa tikut tytön kädestä, alkaen asetella niitä jokseenkin aloittelijamaisesti sormiinsa. Syömäpuikot eivät oikein ottaneet asettuakseen oikein ensikertalaisen käsissä, mistä tämä varsin pian turhautui. "Miten helvetissä näillä voi syödä.." Punkkari mutisi ärtyneenä ja taiteili omiaan puikkojen kanssa, tiputtaen lopulta toisen niistä suoraan ruokaansa. Ron purskahti nauruun.
"Perkele. Pidä hyvänäsi", Zach tuhahti ja ojensi kepakot takaisin oikealle omistajalleen. "Minusta kai ei olisi aasialaiseksi."

Chin säpsähti kun tunsi toisen hipaisevan kättään puikkoja havitellessa. Zach kiinnostui selvästikin noista ja yrittikin nyt saada ruoan pysymään niissä - jo pelkässä puikkojen asettelussa oli hommaa kylliksi tuolle. Puikot pyörivät käsissä vaikka mihin suuntaan, välillä ollen ihan väärinpäin. Tässä huomasi selvästikin eron aasialaisen ja länsimaalaisen ruokakulttuurin erot. Riisi oli kaukana korealaisesta, paksusta ja tiiviistä riisistä, mutta kuten sanottu: kyllä tuota ihan söi. Oli huvittavaa seurata punkkarin syöntiyrityksiä, jotka päätyivät joka kerta epäonnistumiseen. Kun tuo viimein oli pääsemässä jyvälle oikeasta tekniikasta, puikko tipahtikin tuon oman riisiannoksen keskelle. Ron nauroi tuolle pieni iva äänessään, myös Chin Ho nauroi pienellä, hellällä äänellään. Kun hän itse huomasi nauravansa, peitti käsi nopeasti suun ja silmät piiloutuivat takaisin etuhiusten suojiin. Pienen hetken, ihan pienen vain, pystyi näkemään siniset silmät täynnä iloa. Nyt se kuitenkin oli kateissa kuten aikaisemminkin, tyttöä hävetti nauraa porukassa. Kaikki kumminkin inhosivat hänen nauruaan, iloista hymyä ..

Cecil vastaanotti puikkonsa ja puhdisti ne riisistä ennen kuin jatkoi itse niillä syömistä. Hänen näpeissään puikot tottelivat kuin mitäkin isäntää, se oli vain tekniikasta kysymys. Sinisilmäisen katse kohtasi punkkarin, hieman ujosti tyttö rupesi puhumaan ".. Voisin opettaa sinua.. jos tahdot siis..", toinen käsi näpräsi jälleen pitkiä latvoja, se oli hyvä tapa purkaa hermostuneisuutta.

Punkkarin nyrpeä ilme kirkastui hetkellisesti Cecilin äkisti nauraessa, ensimmäistä kertaa tulonsa jälkeen. Kuinka suloinen ja heleä nauru tuolla olikaan! Mutta selvästikin tyttö taisi olla itse eri mieltä asiasta, sillä peitti suunsa ja vaikeni saman tien ihan kuin olisi hävennyt jotain äskeisessä. Ron väläytti mustahiuksiselle lämpimän hymyn ja jatkoi sitten syömistä, kun taas Zach työnsi lautasensa kauemmas itsestään osoittamaan, että hän oli valmis. Punkkari kohotti tarjottimeen valuneen katseensa pian Ceciliin tämän vihdoinkin puhuessa ja hymyili pienesti tuon tarjoukselle, nyökäten myöntymisen merkiksi.
"Jos vain viitsisit - minua ärsyttää aina, jos en osaa jotain", poika virnisti ja haukotteli sitten käsiään venytellen. Aluksi tämä oli ajatellut, että Cecil olisi varmasti typerä ja outo, mutta näin pienen tutustumisen jälkeen mielipide alkoi jo pikkuhiljaa muuttua. Sitä paitsi tyttö oli söpö.

Ja ei, hän ei juuri ajatellut sitä.. Zachin mielen valtasi äkisti hämmennys ja nyt oli pojan vuoro olla olemukseltaan hivenen ujo. Se ei ollut lainkaan punkkarin tapaista, mutta jokin toisessa sai olon hieman araksi. Tämän katse yritti varovasti tavoittaa Cecilin hiusten verhoamia sinisilmiä.
Pian Ron avasi suunsa saatuaan vihdoin lautasensa tyhjäksi: "Minä olen jo syönyt." Venäläinen vilkaisi nopeasti Zachin lautasta ja sitten Ceciliä, jääden odottamaan että tyttökin saisi syötyä loppuun.
"Mitäs me muuten seuraavaksi?" Brunette kysäisi kahdelta muulta kiinnostuneena ja kääntyi sitten aasialaisen puoleen päätään kallistaen. "Mitä sinä haluat tehdä, Cecil?"

Zach potkiskeli vastapäistä tuolia tylsistyneenä ja kuunteli puolikorvalla Ronin juttelua. Hän kiinnostui keskustelusta vasta, kun venäläinen mainitsi Cecilin nimen ja kohotti kysyvänä katseensa tähän, odottaen mahtaisiko tuo vastata tällä kertaa.

Tyttö söi vielä pari .. tikullista riisiä, kanaan tai muuhun tämä ei koskenutkaan. Ruokaa oli lautasella vielä melkein saman verran kuin sitä ottaessakin, mutta tummahiuksinen täyttyi aika nopeasti. Näin ollen tämä työnsi tarjottimen toisaalle, puhdisti syömäpuikot servetillä ja pisti ne takaisin kuuluvalle paikalleen: liivinauhan väliin. Tuosta paikasta ei muuten ollut haittaa, mutta toisinaan ihmiset tuijottivat oudoksuvasti - ellei pervosti, ja taivuttaessa kehoa nuo pistivät ikävästi. Vaan piilo oli turvallinen, tyttö nimittäin ei halunnut puikkojen joutuvan vääriin käsiin. Katse kääntyi nyt kysymyksen esittäneeseen Roniin, jonka pää kallistui hauskasti kysymyksen yhteydessä. Ajatus huvitti tyttöä, hänellä oli nyt kaksi huonetoveria, jotka molemmat olivat jotenkin huvittavia.
Chin Ho pohti kysymystä hetken, kunnes vastasi peräti änkyttämättä "Voisimme palata takaisin huoneeseen? Voisin opettaa Zachia ..", mitäpä hän enään alkaisi kaivelemaan liivejään puikot saadakseen - lisäksi aika moni ruokalassa varmaan tuijottaisi kun pienimuotoinen oppitunti alkaisi. Ja tunnetusti Ho'han ei kestänyt liian pitkiä tuijotuksia. Tuhahtaen itselleen tyttö kokosi tavaroita tarjottimelleen, nousi varovasti ylös ja pyrki tiensä roskikselle. Tyhjensi ruoantähteensä tuohon ja asetti tiskit niille tarkoitetuille paikoille, jonka jälkeen lähti ovelle päin. Chin kuuli äänen vasemmaltaan ja katsoessaan tuonne, näki hän Johnin ystävineen - liekö edes olivat ystäviä, koiria vain, kylmät väreet pyyhälsivät automaattisesti siroa kehoa myötäillen. Tuosta jätkästä tuli yksi ihminen lisää niin sanotulle mustalle listalle. Poika mulkoili Ceciliä pöydästään, paljastaen samalla närkästyneen virneen. Cecil ei pitänyt moisesta ja päätyikin vain kääntämään katseensa muualle. Varovasti hän aukaisi oven ja astui ulos pimeähköön käytävään, olettaen - tai paremminkin toivoen - kahden muun seuraavan sitten perässä. Oli mahtavaa asua tästä edes kahden jätkän kanssa, jotka vaikuttivat pitävän huolta hänestä, ettei Johnin kaltaiset ihmiset pääsisi niskan päälle. Tyytyväisesti hymyilevä aasialainen katosi pian nurkan taa.

#Kiitos pelistä ~#

Ron nyökkäsi. "Selvä, menkää te vain - minä ajattelin käväistä oleskeluhuoneen puolella tai jotain. Enkä viitsi häiritä", hän lisäsi loppuun silmää iskien - poika oli huomannut, kuinka Zach oli katsellut tyttöä salaa. Punkkari vastasi eleeseen kulmienkurtistuksella, muttei sanonut mitään, tyrkkäsi vain tarjottimensa viereisen paikan kohdalle ja lähti seuraamaan Ceciliä. Mitä sitä turhia siivoilemaan, kun ei jaksanut - tai kerennyt, Zachillä kun oli kova kiire seurata tyttöä takaisin huoneille. Pian sekä poika että tyttö olivat kadonneet ovesta ulos ja lähimmän nurkan taakse.

Pian Ronkin nousi pöydästä. Hän tosin vei tarjottimensa pois, mutta lähti sitten itsekin ruokalasa, vaeltelemaan yksinään ympäri rakennusta. Antaa Zachin nyt tutustua Ceciliin nyt vähän paremmin, tätä kun eivät yleensä ihmiset kiinnostaneet. Ehkä uusi tuttavuus vähän hillitsisi yleensä niin arvaamatonta luonnetta.

#Samoin~#